Rodun historia

Keskiaasiankoira on yksi vanhimmista koiraroduista. Rotu kehittyi luonnollisen valinnan kautta yli neljän tuhannen vuoden aikana laajalla alueella, joka nykyisin ulottuu Kaspianmereltä Kiinaan ja eteläiseltä Uralilta Afganistaniin saakka. Rodun syntyyn ovat vaikuttaneet Tiibetin muinaiset koirat ja eri paimentolaisheimojen karjakoirat, jotka ovat läheistä sukua mongolianpaimenkoiralle ja tiibetinmastiffille. Keskiaasiankoiraa käytettiin pääasiassa karjan, karavaanien ja omistajansa asumuksen suojelijana, ja se on ollut myös ankaran luonnonvalinnan kohteena. Vaativa elinympäristö ja jatkuva taistelu petoeläimiä vastaan ovat jättäneet jälkensä sekä rodun ulkomuotoon, että luonteeseen, muovanneet siitä vahvan, pelottoman ja voimiaan säästävän. Alkuperäisillä asuinalueillaan rotua käytettiin pääasiassa suojelemaan karjalaumoja petoeläimiltä sekä myös vartiokoirana. Rodun määrätietoinen jalostustyö aloitettiin Neuvostoliitossa 1930- luvulla.

Lähde: Suomen Kennelliitto - Finska Kennelklubben ry rotumääritelmä (14.8.2022)